Bluesmusiikki kehittyi Yhdysvalloissa 1800-1900-luvun vaihteessa afroamerikkalaisen väestön keskuudessa. Bluesin juuret ovat erityisesti afrikkalaisessa kansanmusiikissa ja afroamerikkalaisissa työlauluissa. Bluesiin kuuluu myös vahva kerronnallisuus, tunteellisuus ja tarinallisuus. Bluesiin on yhdistetty myös tietynlainen melankolia ja erityisesti sen alkuaikoina sanoituksissa viitattiin afroamerikkalaisten kokemaan syrjintään ja huonoon asemaan yhteiskunnassa. Tyypillisiä bluesiin liitettyjä soittimia ovat esimerkiksi trumpetti ja muut vaskipuhaltimet, piano, huuliharppu, kitara ja basso. Erityisesti moderniin bluesiin kuuluu vahvana myös sähkökitara ja hieman raskaampi tyyli.
Blues on alkuaikoihinsa verrattuna kehittynyt monimuotoisemmaksi ja saanut lisää kulttuurisia vaikutteita. Tähän vaikutti muun muassa sen yleistyminen myös naismuusikoiden keskuudessa ja kaupungistuminen, jonka myötä blues alkoi käsitellä ongelmia laajemminkin. Osaltaan sanoitukset muuttuivat silti henkilökohtaisemmaksi ja ne saattoivat koskea edelleen hyvinkin paikallisia ongelmia. Blues on vaikuttanut monen muun musiikkilajin, kuten jazzin ja rockin syntyyn. Yhdysvaltojen eteläisillä osavaltioilla on kullakin hieman erilainen bluestyylinsä. Toisaalta blues on myös yhtenäistynyt erilaisten vaikutteiden myötä niin, että tyylierot ovat vaikeammin erotettavissa ja esimerkiksi tietty rytmi ja lyriikka ovat tyypillisiä useammalle eri suuntaukselle.
Jazz syntyi bluesista
Jazzmusiikkia pidetään niin ikään alun perin afroamerikkalaisten muusikoiden kehittämänä, mutta se on kehittynyt hyvin moneen eri tyy
lisuuntaan. Varsinkin moderni jazz voi olla melko kaukana alkuperäisestä tyylistä. Jazzissa puhallinsoitinten merkitys korostuu vielä bluesia enemmän ja se muistuttaakin tyyliltään enemmän big band-tyyppistä orkesterimusiikkia kuin blues. Jazz ei myöskään ole samalla tavalla melankolinen tai kurjuudesta kumpuava tyyli kuin blues, vaan kappaleet voivat olla vauhdikkaita ja toisinaan iloisia.
Jazzille tyypillistä on muusikkojen keskinäinen improvisointi ja se, ettei jazz varsinaisesti aina noudata tiettyä kaavaa. Jazz on usein instrumentaalimusiikkia, mutta tyylin kehittyessä on syntynyt myös esimerkiksi oma jazzin alaluokka “lyrical jazz”, joka korostaa erilaisten sanojen merkitystä kappaleissa.
Jazzin syntypaikkana pidetään Louisianan osavaltiossa sijaitsevaa New Orleansin kaupunkia. New Orleansilla oli jo 1900-luvun alussa maine vapaamielisenä kaupunkina, jossa orjuuden loputtua useat eri kulttuurit sekoittuivat ja musiikkityyli levisi myös valkoisten keskuuteen. Jazzista ei kuitenkaan vielä syntyaikoinaan tullut valtavirtamusiikkia, vaan se pysyi suosittuna lähinnä afroamerikkalaisten keskuudessa.
1920-luvulla Original Dixieland Jass Band teki ensimmäisen Jazz-levytyksen ja todennäköisesti oli osana jazzin suosion leviämisessä. Suomessa esitettiin 1920- ja 1930-luvuilla lähinnä ulkomaista jazzia, mutta vähän kerrallaan myös kotimaisen haitarijazzin suosio sai sijaa ja kasvoi. Maailmalla jazz levisi ja siitä kehittyi useita eri tyylisuuntia, jotka pikkuhiljaa erkanivat omikseen. Näitä olivat muun muassa bebop ja fuusiojazz, jotka yhdistelivät popmusiikkia ja uusia tyylejä perinteiseen jazziin luoden näin kokonaan uuden genren.